Anthony Burgess & Fulvio Testa: Siellä missä jäätelö kasvaa


Kaikki sanoivat, että siellä se oli. Missä? Eiväthän he kertoneet. Mutta tässä - kuvassa - ovat Suklaahuippu ja Vihermantelivuori ja Vanilja-alpit ja Jättimansikka.  
Anthony Burgess tunnetaan ehkä parhaiten romaanista Kellopeli Appelsiini, josta Stanley Kubrick teki menestyselokuvan, mutta hän on kirjoittanut runsaasti muutakin, etenkin Englannin kirjallisuudesta.  
Fulvio Testa opiskeli arkkitehtuuria Firenzessä ja Venetsiassa mutta on omistautunut yksinomaan lastenkirjallisuudelle vuodesta 1971 lähtien. 

Minulle jouluun ovat aina liittyneet sadut ja tarinat. Silloin pitää aina lukea tai katsella jotakin seikkailullista ja mielellään hieman taianomaista. Nyt kun joulunaikaan tulee myös palattua omien lapsuusmuistojeni ääreen, ajattelin lukea jonkin vanhoista kuvakirjoistani. Kuten kuvasta näkyy, tämä kirja on luettu hiirenkorville aika tehokkaasti. 

Siellä missä jäätelö kasvaa oli lapsena minusta erittäin jännittävä kirja. Toisaalta se oli myös erittäin hauska kirja, sillä siinä oli paljon erilaisia jäätelöitä ja herkkuja. Ajatus seikkailusta jäätelöistä muodostuvassa maassa oli ihan huikea. Mistä tahansa ympäriltään voisi ottaa maistiasia ja aina olisi uusi maku käsillä. Vaikka kirjassa on myös hurjia asioita, joiden takia jäätelömaa on yhtä vaarallinen kuin ihmeellinenkin, ne toimivat oikein hyvin tuolloin lapsena lukiessani. Aina piti jännittää, että milloin ne jäätelömonsterit kömpivät esiin!

Kirjassahan siis päähenkilö kahden ystävänsä kanssa matkustaa salaperäiseen jäätelömaahan, jossa he tekevät tieteellisiä kokeita ja yrittävät selvittää, miten ja mistä jäätelömaa koostuu. He tulevat herkkujen lumoamiksi ja toisaalta tuntevat painostavaa tunnetta siitä, että kaikki ei ole kuten pitäisi. Seikkailut mukailevat romantisoitua napajäätikköretkeilijäestetiikkaa: seikkailulle lähdetään ilmalaivalla, haalareissa ja aurinkolaseissa, täysin varustautuneina villiin ja armottomaan luontoon. Kirjan lopussa tosin todetaan, että ehkä nämä seikkailut eivät aivan vielä ole toteutuneet, vaan kaveruskolmikko vasta haaveilee seikkailuista jäätelöbaarissa ilmalaivaleluineen. 

Tämä mielikuvitusta korostava elementti on yksi asioista, jotka antavat teokselle sen viehätyksen. Se sekoittaa lapselle tuttuja asioita: leikkiä ja sen puitteissa turvallisesti kohdattuja mielikuvitushirviöitä, herkkuja ja täysin realismin ulottumattomiin karkaavia haaveita siitä, mitä tulee tekemään aikuisena. Siellä missä jäätelö kasvaa on valloittavasti ja lapsen maailmaa erittäin hyvin tuntien kirjoitettu lastenkirja, jonka pariin oli oikein mukava palata aikuisenakin. Jännite ihmeellisen jäätelömaan tutkimisen ja toisaalta sen käänteisen ravintoketjun (mitä jos jäätelö söisikin ihmisiä?) välillä.

En oikein mielelläni kirjoita suosittelutyyppisiä tekstejä blogiini, mutta jotenkin lastenkirjan kohdalla alkaa jotenkin mieli vetämään sinne "sopiiko lapsille vai ei" -osastolle. Sanotaan se nyt sitten: minusta Siellä missä jäätelö kasvaa on erinomainen lastenkirja. Siinä on kiehtova pintataso mutta myös syvempiä ulottuvuuksia - eikä vain aikuisille osoitettuna, vaan esitettynä tavalla, joka kiinnittää myös lapsen huomion. En sano, etteikö kirja voisi olla paikoin painostava tunnelmaltaan ja hieman pelottavakin.

Minulle kuitenkin, vaikka aika pelokas lapsi olinkin, kirja oli juuri sopivan jännittävä. Hirviöt olivat kamalia, mutta eivät liian kamalia, ja loppu oli suhteellisen onnellinen. Vaikka mielsin kirjan tuolloin oikein jännittäväksi, kyllä se tuli siitä huolimatta luettua kerta toisensa jälkeen. Halusin aina palata katsomaan mehujäämetsää ja ihmettelemään suklaatulivuorta, josta pulppuaa kermavaahtoa. 

Anthony Burgess ei tietysti sanonut minulle nimenä mitään lapsena, enkä tainnut juuri edes kirjailijoiden nimiä kirjan kansista lukea. Sen vuoksi minulle oli täysi yllätys, että teos on Burgessin kirjoittama. En ole Burgessiin sen enempää perehtynyt kirjailijana, mutta olen kyllä Kellopeli Appelsiinin lukenut. Sen perusteella en olisi odottanut, että Burgess on toiminut myös lastenkirjallisuuden parissa: jotenkin ihmisluonnon synkkien puolien luotaus, joka Burgessia näyttää kiehtovan, on melko kaukana lastenkirjallisuuden perusaiheista.

Fulvio Testa puolestaan on tietääkseni minulle tätä kirjaa lukuun ottamatta täysin vieras taiteilijana. Hänen kuvituksensa ovat tässä teoksessa kuitenkin aivan loistavat. Vaikka niistä ehkä huomaa kirjan ilmestymisajan olevan 70-luku, on jäätelömaan kylmäävän autiouden ja uskomattomien herkkujen jännite saatu erittäin hyvin vangittua. Kuvia oli jännittävää tutkia, ja muistan niiden saaneen suuren osan huomiostani lapsena.

Siellä missä jäätelö kasvaa oli oikein hyvä jouluseikkailu tälle vuodelle: nostalginen, salaperäinen ja jännittävä mutta kuitenkin leikkisä. Ja mikä sopisikaan talviaikaan paremmaksi seikkailun lähtökohdaksi kuin arktinen maisema, jossa lumi on korvattu jäätelöllä. Lisäksi en voi kieltää, etteikö kirjan tarina olisi jälleen jäänyt kutkuttamaan - ehkä eri syistä kuin lapsena, mutta kuitenkin aivan yhtä kiehtovana. 

---

Anthony Burgess & Fulvio Testa 1979: Siellä missä jäätelö kasvaa
Suom. Satu Marttila
Kirjayhtymä. Helsinki.
30s.
Kansi ja kuvitukset: Fulvio Testa

Kommentit

Viikon luetuimmat